Paluu Evolle

Muistan kun astuin ensimmäistä kertaa bussin kyydistä Evon pölyävälle suoralle. Oli elokuun alku vuonna 1994 ja ensimmäinen piirileirini oli alkamassa. Leirin nimi oli laman ja pankkikriisin jälkitunnelmissa Partiopankki. Vielä kaikkien vuosien jälkeenkin, muistan leiriltä monta hetkeä, tunnelmaa ja kokemusta aiempaa suuremmasta partiomaailmasta. Leirilaulu oli oikeassa kertoessaan ”täällä talletukset tulee aina itselle”.

Kerta ei jäänyt ainoaksi. Monet parhaista partiomuistoistani liittyvät leireihin ja nyt aikuisempanakin suuret leirit ovat vetäneet minua puoleensa. Evollakin olen viettänyt yhteensä kolmisen kuukautta elämästäni. Ensi vuonna, 25 vuotta ensimmäisen piirileirikokemukseni jälkeen, palaan Evolle – tällä kertaa leirinjohtajana. Tätä kai on partion nousujohteisuus käytännössä.

Kuten itselleni, uskon että monelle muutkin leirit ovat parasta partiota. Piirileirillä on mahdollisuus tarjota erityisesti vanhemmille ikäkausille sellaisia kokemuksia, jotka pienemmillä leireillä eivät yleensä ole mahdollisia. Myös partion tavoitteiden kannalta piirileiri on suuri mahdollisuus. Ilveksellä partion kohderyhmälle tulee selvästi aktiivisia ”partiotunteja” kuin Hämeen alueen lippukuntien koko vuoden viikotoiminnassa.

Itse ajattelen, että piirileiri on erityisen hyvä keino toteuttaa partiopiirin päätehtävää eli tukea lippukuntia. Piirileiri tarjoaa erilaisen leirikesän, johon osallistumisesta haluamme tehdä lippukunnille helppoa ja mutkatonta. Lippukunnille tarjolla on uusia ajatuksia ja malleja toimintaan. Monelle lippukunnan aikuiselle, vaeltajalle ja samoajalle Ilves on myös mahdollisuus tehdä ihan jotain muuta kuin yleensä kesäleirillä ja samalla oppia uutta.

Kun mietin kuinka paljon olen itse saanut partiolta, haluan mahdollistaa sen myös mahdollisimman monelle muulle. Siksi teemme leiriä niin, että mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua leirille ja nauttia siitä omana itsenään. Jotta onnistuisimme tässä hyvin, otamme mukaan myös erilaisia kumppaneita partion ulkopuolelta.

Leirinjohtajana mietin paljon sitä, miksi tätä teemme ja miten siinä onnistumme. Eniten minua motivoi ajatus siitä, että Ilveksen jälkeen sille osallistuneet lapset ja nuoret ovat taas vähän valmiimpia tulevaisuuden aikuisia. Ehkä tapaamme leirillä myös vuoden 2044 piirileirin johtajan. Loikkaa mukaan tekemään tulevaisuutta!